Minä äitinä

Olen mielestäni aina ollut äidillinen ihminen. Huolehdin muiden hyvinvoinnista ja hössötän yms välillä liikaa.. Joskus yläasteella minulla oli haaveena olla naimisissa 19-vuotiaana ja olla äiti 20-vuotiaana.. Näin ei kuitenkaan mennyt.. Tulin äidiksi 23-vuotiaana ja kihlatuksi 22-vuotiaana. Naimisiin meillä ei ole mikään kiire.. Katsotaan, jos sitä viimeistään sitten, kun tulee 10v. täyteen yhteiseloa vuonna 2020.. 

 

Äitinä olen aika tarkka. En anna pojan syödä sokeria enkä suolaa ainakaan siihen 1v. asti. Saattaa olla, että natseilen hänen syntymäpäivilläänkin  ja teen hänelle oman kakun ja sipsinä syödään varmaan edelleen maissinaksuja..  Ärsyttää ne vitsailut, että "eikö se äiti anna sulle pullaa?" tms.. No en anna vielä pitkään aikaan..

Ruokailujen ajoittamisessa olen kanssa natsi.. Pojalle on tullut hyvä rytmi siihen ja en halua sitä sekoittaa.. 8 aamupala, 11 lounas, 14 välipala, 17 päivällinen, 19 iltapala. 

Aluksi ajattelin, että teen kaikki soseet itse.. Alkuun teinkin vaan hupsis se vähä lipsu.. Nyt syödään suurimmalta osalta purkista. Välillä innostun pakkaseen tekemään itse. 

Pukeutumisessakin olen aika tarkka. Kotonakin pitää poitsun olla hienona vaikka itsellä olisi kunnon pieruverkkarit jalassa! Muistan, kun piti valita kotiutumisvaatteet. Oli niin hankalaa. Monen monta kertaa vaihdoin asua ja sukkia yms. Vielä poika ei omista kovin kalliita vaatteita ja suurinosa hänen vaatteistaan on ostettu facen lastenvaatekirppiksiltä. Tosi hyviä löytöjä oon tehnyt vaikka olen aina vihannut kirppiksiä. Nyt en ehkä voi sanoa rakastavani vaan tykkään tosi paljon!

Pojan sedän rippijuhliin menossa

Kuvat on minulle yksi suuri pakkomielle.. Tykkään panostaa niihin kunnolla.  Ristiäisissä unohtui ottaa kummeista ja isovanhemmista yhteiskuvaa niin kirjaimellisesti itkin sitä monet viikot ja pitkäänkin niiden jälkeen. Välillä se edelleen saattaa kalvata.. Seuraavalla kerralla sitten teen kunnon lista... Sitte tulee se olo kun sanoo, että "seuraavalla kerralla".. Että miksi silloin vasta tekee kaikki paremmin kuin nyt ensimmäisen kohdalla. Puolivuotiskuvaa en kunnolla ottanut muuta kuin milestone baby cardseilla. Facebookin yhdessä vauva ryhmässä sitten oli kysely siitä, että millaisia puolivuotiskuvia on otettu.. Siitähän sain taas ahistuksen, ettei meillä oo mitää kunnon kuvaa! Nyt olen kuitenkin rauhoittunut ja ajatellut, että se 1v. kuva on paljon tärkeämpi kuin 6kk.. Hommasin pienen järjestelmäkameran ennen joulua niin nyt on saatu kunnon kuvia ja joka päivä tuleekin räpsittyä sillä. Raukka pikkuinen. ♡

En ole ollut vielä yhtään yötä erossa pojasta. Eli kohta 9kk. Ei ole ollut vielä semmoinen olo, että raaskii jättää yöksi. Ehkä se kostautuu siinä, että ei millään rauhotu sitten, kun se tulee ajankohtaiseksi. Keväällä viimeistään hän menee yökyläilemään, kun me menemme mieheni kanssa pienelle risteilylle.

Ennen pojan syntymää pesin kaikki vaatteet hajusteettomalla ja silitin ne. Nyt pesen kaikki sekasin (paitsi tietty erottelen vaaleat tummista) ja ihan normi hajusteellisella pesuaineella. En silitä ja välillä vaatteet eivät edes kerkeä kaappiin ennen uutta pesukertaa..

Tulee päivittäin imuroitua ja luutuan lattioita useammin mitä ennen.. En voi antaa pojan kontata koirankarvoissa. Hinkutan mattoa ainakin 2krt päivässä.. Ja pyrin pitämään siisteyttä yllä muutenkin, ettei poika saisi jotain epämääräistä suuhunsa.

Vauvanvaunut valitsin aikalailla halvan hinnan mukaan. Meille kotiutui baby merch yhdistelmävaunut. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että kun tässä joskus se toinen pirpana saa alkunsa niin ostan varmaan uudet emmaljungan super vikingit tai bugaboo donkeyt. Nämä nykyisetkin ajaa asiansa vaan haluan vähän mondernimman näköiset ja etupyörät pyöriviksi. Emmaljungat saa myös sisarusvaunuiksi niin on plussaa sekin! Ei tullut tuommosia ajateltua aiemmin..

Hyvin tässä on pärjätty tähän asti. ♡

Elmi