8kk

Eilen tuli täyteen 8kk tämän murusen kanssa.

7730g ja 68cm

Opitut taidot:

ryömii ja koittaa kontata

nousee istumaan

koittaa nousta tukea vasten

(nämä opittu jo 7kk)

Iloinen lapsi! Naureskelee ja virnistelee uudella tyylillä. Kaikki pitää saada suuhun ja on niin nopea liikkeinen, että katoaa silmistä aika alta yksikön. 

Hän on aivan äitin poika. Jos lähden pojan näköpiiristä, hän lähtee kovaa vauhtia ryömimään perääni. Rakas pieni.

Päivärytmi:

klo 8 noustaan ylös aamupalalle

klo 9-11 päikkärit

klo 11 lounas

leikitään,ulkoillaan

klo 14 välipala

mahdolliset päikkärit

klo 17 päivällinen

leikkiä, seurustelua yms.

klo 19 iltapala, kylpeminen

klo 20 viimeistään nukkumassa :)

Mukava, kun olemme löytäneet hyvän rytmin päivälle. Se tuli aika helposti, kun aloitettiin kiinteät 4 kk iässä. Helpottaa kyllä arkea paljon!

Poika on ollut syntymästään asti hyvä nukkumaan.  Korkeintaan kerran yössä herännyt maidolle.

Nyt olen tämän viikon koittanut olla antamatta yömaitoa. Muutaman kerran on saanut valvoa tunnin, pari ja olen maidon tilalla antanut vettä.

Herää kuuden maissa ja annan silloin maitoa, jos ei meinaa nukahtaa, koska en laske sitä enää yösyötöksi. Yleensä nukahtaa maidon jälkeen ja nukutaan kahdeksaan.

Eiköhän tässä kohta nukuta ihan kokonaisia öitä!

Elmi

Meidän tarinan uusi alku

Heippa! 

Elikkäs.. Olemme avopuolison kanssa  olleet yhdessä 2010 syksystä ja kihlat 2014 huhtikuussa.

Aloimme  haaveilemaan pienestä tuhisevasta nyytistä toukokuussa 2014. (Tai minä olin haaveillut jo pitkän aikaa  ja tuolloin päätettiin aloittaa yrittämään.)

Söin minipillereitä yläasteelta asti 2007, välillä taukoja pitäen.. Lopetin ne lopullisesti 2013 mielialamuutosten vuoksi.

Oli ihana aluksi, kun mielessä oli vain, että kohta mun mahassa on pikkuinen.

Aikaa kului ja kului.. Monet negatestit tehty ja itkut itketty, kun vauvaa ei kuulunut. Aloin tikuttaa ovulaatitoita ja niihin  en ikinä saanut kunnon ovisplussaa. Rupesin miettimään, oliko ehkäsypillerit aiheuttanu jotain ongelmaa..

Vuosi oli kulunut, niin saimme ajan ehkäisneuvolaan. Sieltä neuvottiin ensin miehen menevän tutkituttamaan siittiönsä. Ne olivat kunnossa. 

Aloin tietenki panikoimaan, kun tajusin olevani se "viallinen" ja naisella se on aina niin hankalaa ja monimutkaista.. 

Menin itse tutkimuksiin. Aloittivat tutkimalla kohdun. Ei näkynyt niin sanotun ovulaation aikaan kypsiä munasoluja. Siitä alkoikin ramppaus verikokeissa ja ultrissa.

Verikokeissa paljastui, ettei hormonitaso nouse tarpeeksi korkealle saavuttaakseen ovulaatiota.

Sain lopulta Clomifen pillerit kypsyttämään ja irrottamaan munasolun.. Riskinä tietty,että niitä irtoaa enemmänkin (monisiköraskaus). 

Kävin verikokeissa ja hormoonitasot olivat alkaneet nousuun. 1. ja 2. kierto meni "hukkaan", mutta 3. kerta todensanoo. Tikutin ovuaatiota joka päivä oletetun ajankohdan aikaan. Sainkin kunnon punaiset viivat ovistestiin ja illalla olikin jo niin kipeä alamaha, että jouduin buranaa kipuun syömään.

Ovulaatio oli tapahtunut. 

Neuvolasta soitettiin 16.10.2015 ja kerrottiin hormoonitasojen olevan sen verran korkeat, että mahdollinen raskaus on alkanut. Olin ihan sanaton. Neuvolatäti kehotti tekemään raskaustestin vasta viikon päästä vaan olin malttamaton ja tein jo seuraavana aamuna. 

Tein clearblue testin ja siihen piirtyi kaksi sinistä viivaa.  Heti perään tein digitestin ja siinä luki pregnant. ♥

Voi sitä onnen määrää! Mies oli vielä nukkumassa ja menin testien kanssa herättämään. Kuvasin reaktion. Huomasin miten silmät suurenivat ja vettyivät. Sanoi lopulta "tulihan se sieltä".

Siitä alkoi meidän pienen perheen matka.

 Elmi