Heippa!
Elikkäs.. Olemme avopuolison kanssa olleet yhdessä 2010 syksystä ja kihlat 2014 huhtikuussa.
Aloimme haaveilemaan pienestä tuhisevasta nyytistä toukokuussa 2014. (Tai minä olin haaveillut jo pitkän aikaa ja tuolloin päätettiin aloittaa yrittämään.)
Söin minipillereitä yläasteelta asti 2007, välillä taukoja pitäen.. Lopetin ne lopullisesti 2013 mielialamuutosten vuoksi.
Oli ihana aluksi, kun mielessä oli vain, että kohta mun mahassa on pikkuinen.
Aikaa kului ja kului.. Monet negatestit tehty ja itkut itketty, kun vauvaa ei kuulunut. Aloin tikuttaa ovulaatitoita ja niihin en ikinä saanut kunnon ovisplussaa. Rupesin miettimään, oliko ehkäsypillerit aiheuttanu jotain ongelmaa..
Vuosi oli kulunut, niin saimme ajan ehkäisneuvolaan. Sieltä neuvottiin ensin miehen menevän tutkituttamaan siittiönsä. Ne olivat kunnossa.
Aloin tietenki panikoimaan, kun tajusin olevani se "viallinen" ja naisella se on aina niin hankalaa ja monimutkaista..
Menin itse tutkimuksiin. Aloittivat tutkimalla kohdun. Ei näkynyt niin sanotun ovulaation aikaan kypsiä munasoluja. Siitä alkoikin ramppaus verikokeissa ja ultrissa.
Verikokeissa paljastui, ettei hormonitaso nouse tarpeeksi korkealle saavuttaakseen ovulaatiota.
Sain lopulta Clomifen pillerit kypsyttämään ja irrottamaan munasolun.. Riskinä tietty,että niitä irtoaa enemmänkin (monisiköraskaus).
Kävin verikokeissa ja hormoonitasot olivat alkaneet nousuun. 1. ja 2. kierto meni "hukkaan", mutta 3. kerta todensanoo. Tikutin ovuaatiota joka päivä oletetun ajankohdan aikaan. Sainkin kunnon punaiset viivat ovistestiin ja illalla olikin jo niin kipeä alamaha, että jouduin buranaa kipuun syömään.
Ovulaatio oli tapahtunut.
Neuvolasta soitettiin 16.10.2015 ja kerrottiin hormoonitasojen olevan sen verran korkeat, että mahdollinen raskaus on alkanut. Olin ihan sanaton. Neuvolatäti kehotti tekemään raskaustestin vasta viikon päästä vaan olin malttamaton ja tein jo seuraavana aamuna.
Tein clearblue testin ja siihen piirtyi kaksi sinistä viivaa. Heti perään tein digitestin ja siinä luki pregnant. ♥
Voi sitä onnen määrää! Mies oli vielä nukkumassa ja menin testien kanssa herättämään. Kuvasin reaktion. Huomasin miten silmät suurenivat ja vettyivät. Sanoi lopulta "tulihan se sieltä".
Siitä alkoi meidän pienen perheen matka.
Elmi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti