Imetys ja epäonnistuminen

Ennen pojan syntymää olin varma imetyksestä.
 Ajattelin, että se tulee paljon edullisemmaksi ja terveellisemmäksi kuin korvikkeet.

Se ei sittenkään ollut niin yksinkertaista kuin luulin. Maito ei millään noussut sairaalassa.
Vähän väliä joku kävi nipistelemässä ja ronkkimassa rintojani. Ei ollut oikein kiva alku imetyselle. 

Nännit olivat tosi kipeät, joten jouduin turvautumaan rintakumiin.
Sillä onnistuttiin, mutta poika ei saanut maitoa juuri yhtään. 

Korvikkeeseen jouduttiin turvautumaan jo syntymäpäivänä. Sitä hän sai 10-15ml imetyksen jälkeen. Oli kamalaa huudattaa lasta sen takia, kun toisella on nälkä. Tietenkin hoitajat halusivat, että ensisijaisena on rintamaito.

 Vähän väliä sai pimpotella kutsukelloa, että tuovat korviketta nälissään olevalle pikkuiselle.

Kotiin päästyä kokeilin, jos pumpulla saisin tulemaan. Voi kamala miltä se tuntui. Verensekaista maitoa ehkä 5ml jos sitäkään. Auts. Nännivoide onneksi auttoi.

Tissillä pidin poikaa aina suunnilleen puoltuntia per rinta. Sen jälkeen annoin silti korviketta. 

Yhdesti kokeilin saunan jälkeen alkoholittomalla oluella saada maitoja nousemaan. 

Hyi miten pahaa se olikaan. Ja ei edes toiminut.. 

Oiskohan viikko synnytyksestä, kun maito alkoi joten kuten nousemaan. Oikea rinta oli aina se täydempi ja vähän kipeämpi. Alkoi turhauttamaan se, että poika ei tosiaan saanut minulta vatsaansa täyteen ikinä.
 Aina vain joutui turvautumaan korvikkeeseen.
 Sain kuitenkin välillä pumpattua 80-100ml yht. rinnoista. Olin siitäkin määrästä jo ihan mielissään.
 Rintakumi hankaloitti imetystä merkittävästi.
 Aina tipahti, meni hukkaan (kirkas) ja oli koirankarvoissa.. Jatkuvasti sai keittää ja pestä yms.
Olisi ollut niin paljon helpompaa, jos poika ei olisi tottunut siihen. 

 Korvikkeitakin jouduttiin vähän kokeilemaan, mikä olisi parasta vatsalle. Nan jauheella aloitettiin. Kokeiltiin myös nutrilon omneota. Lopulta päädyttiin Valio Tuuti merkkiin.

Nyt jälkeenpäin se on alkanut harmittaa, ettei imetystaival onnistunut kahden kuukauden yrityksen jälkeen. Olihan siinä sitä tunnetta, että on huono äiti yms, kun ei saa annettua sitä parasta ravintoa lapselleen. Ja varmasti olisinkin pystynyt imettämään pitempään vaan luovutin liian nopeasti..

 Toivon, että seuraavan lapsen kohdalla jaksan yrittää sinnikkäämmin.  

Elmi