Synnytyskertomus

Menin äidillä käymään rv 38 eri paikkakunnalla. Mies sanoi, että "älä ala sitten siellä synnyttää." 

Yhden yön olin siinä siskolla ja alkoi hankala olo yöllä. Tuntui kuin olisi pitänyt saada röyhtäistä vaan se ei millään tullut. Menin pöntön äärelle koittamaan röyhtäistä, koska tuntui samalla et oksu tulee. Noo se oksu sieltä sitten tuli ja tulikin rajuna kummastakin päästä..

Jonki aikaa siinä koitin olla herättämättä siskoa, mutta sitten oli jo pakko käskeä soittaa ambulanssi.

 Lanssi saapui. Laittoivat tipan ja lähdettiin kohti Oulaskangasta. Välillä  tunsin pieniä supistuksia.

Sairaalassa olin jokusen tunnin tipassa. Mies saapui hädissään sairaalakassin kanssa, luuli synnytyksen alkavan, ihana.

Pääsin kotiin lepäämään ja suihkussakin jaksoin käydä. Rv 38+6 yöllä 12 jälkeen pyörin kyljeltä kyljelle menkkamaisten jomotusten takia. Sitten tunsin lorahduksen. Vihertävää lapsivettä.

Soitin synnytysosastolle ja sieltä käskivät olla kotona niin kauan, kun kivut alkavat olemaan sietämättömät. Mies lähti töihin.
 Siinä minä latasin kännykkään supistusten väli laskurin ja istuin pöntöllä kivuissani ja sängyllä poikittain maaten. Välillä koitin tarkistaa, että kaikki on mukana. Siskoni oli meillä tuona yönä onneksi. Ja hänestä oli suuri apu. Lähdettiin puoli 6 aikaan ajamaan synnärille.

Lapsivedet meni kunnolla siinä sairaalan parkkipaikalla klo 6:50. Kamala tunne oli odottaa siinä oven ulkopuolella kovissa kivuissa, kun joku tulee avaamaan. 

Pääsin käyrille semmoiseen pikkuhuoneeseen. Kohdunsuu auki väljästi kahdelle sormelle.
Epäilen, että edellisen yön "tyhjentäminen" ennakoi synnytystä.

Ei mitää kaunista katseltavaa. ↑

Mieheni saapui ja siirryimme salin puolelle. Supistukset olivat aika kovia.  Klo 09:17 hengitin ilokaasua, joka lähinnä auttoi vain oikeanlaiseen hengitykseen. Alaselällä oli lämpöpussi ja istuin jumppapallolla. Se auttoi aika hyvin. 

Kipua, kipua, kipua.. 

Klo 09:18 sain ensimmäisen epiduraaliannoksen. Anestesialääkäri oli vähän kummallinen. Tokaisi siinä kun tuli, että "täällä haisee ihan koiranhengitys." Johtui ilokaasun hengittelystä.. Ei naurattanut siinä vaiheessa. Piikki ei tuntunut missään vaikka toista olen kuullut. Oli niin ihana tunne kun kivut lähti hetkeksi pois. 

Klo 11:40 8cm auki. Kivut alkoivat taas voimistumaan. Sain epiduraaliboluksen klo 11:50.

Klo 13 alkoi tulemaan ponnistamisen tarve. Kauhea paine.Tarkistettiin kohdunsuu ja 9cm auki. Sain alkaa ponnistelemaan kyljellään ylempi jalka kohotettuna passiivisesti. Oli muuten hankalaa..

Klo 13.20 siirryin synnytyssängylle. Aluksi oli hankala kohdistaa ponnistus oikein ja supistuksia en kunnolla tiennyt epiduraalin takia. En tuntenut kipua missään vaiheessa. Vain semmoista kiristystä. 

Voimat meinasi loppua. Mies oli toisella puolella pitämässä jalasta ja toinen kätilö toista. Sisko oli kätilön puolella ruutaamassa vettä suuhuni ponnistusten välissä. 

17.6.2016 Klo 14:15 rakas poikamme rääkäisi ensimmäisen kerran. Onni valtasi huoneen.

Minulta ei tarvittu ommella mitään! Onnekas. 

2870g & 46cm täyttä rakkautta.

Tuore isä sai leikata napanuoran.

Semmoinen tarina :)

Elmi