vauvauinti

Aloitimme vauvauinnin pojan ollessa reilu 3kk. Painoa pitää olla vähintään 5kg, kun uinnit aloittaa!

Ekalle uinnille menossa ❤

Uintiaamuna jouduin pojan herättelemään sikeistä unista siinä 7 aikaan.. Ei raukka millään meinannut jaksaa herätä. Juotiin aamumaidot ja alettiin pukemaan. (Ei kannata liian viimetippaan jättää syöttöjä, ettei altaaseen tule pukluja.)
Asutaan vajaa 20km päässä kyseisestä uimahallista. Altaassa pitää olla viimeistään klo 8;30. Lähdetään ajelemaan ennen 8, että kerkeää laittaa pojalle uimakamppeet ja itse peseytyä yms.

pukuhuoneessa

Peseytyminen

Vauvoja ei ole pakko pestä ennen altaalle menoa. Aikuisten pitää pestä mielellään hiuksia myöten itsensä. Siksi aikaa voi laittaa vauvan kaukaloon, joka on vuorattu pyyhkeellä tai laittaa bumbo tuoliin istumaan, jos pystyy.
Uinnin loputtua lapsi kaukaloon/bumboon, Äkkiä itse puhtaaksi ja sitten pikkuinen. Siinä välissä saattaa tulla lapsella itkua (ainakin meillä ja sai toimia ripeästi)

Vaatetus

pyyhkeita ainakin 2kpl ellei jopa 3kpl, jos kaukaloon tarvii yhden
uimavaippa
uikkarit
⬇
mielellään semmoinen painijamallinen. (Jota meillä ei alkuun ollut) Ettei lapsi ole kovin liukas vedessä. Ja senkin voi välttää, ettei rasvaa lasta uintia edeltävänä iltana

❤

Ensimmäisenä altaaseen päästyä aloitellaan leikeillä ja lauluilla. Sen jälkeen saadaan olla omatoimisesti.Välillä ohjaaja tulee antamaan ohjeistuksia eri otteista ja sukelluksista. Uinti loppuu pieneen leikkiin :)

Pojan ensikosketus hieman viileämpään veteen oli vähän kauhistunut.. Otettiin eka kerta ihan vain totutellessa. Uinti kestää aina sen 30 min. Me oltiin sen 10-15min kunnes iski väsy ja alkoi itkettää.. Lähdettiin suosiolla kotiin. Taisi olla sen verran rankka reissu, että poika otti tosi pitkät unoset sen jälkeen.

Nyt ollaan jo monta kertaa keretty käydä ja se on ihana koko perheen harrastus. Ollaan sukelleltu ja otettu käyttöön eri uimaotteita yms. Niistä oli hyötyä taannoisella kylpyläreissulla ;) Näkee muita vanhempia ja vauvoja. 

isä ja poika ❤

Elmi

 

Oot niin ihana

Moikka!

Tänään sain käsiini kauan odotetun Oot niin ihana-vauvakirjan.

Ihastuin heti tähän, kun näin sen ekan kerran! 

Odotin uutta painosta tovin ja nyt se on minulla.
Se on ihanan monipuolinen ja saa räätälöidä itse ihan omannäköseksi. Luin myös, että saa tulostettua tarvittaessa söpöjä lisäsivujakin.

Kirja oli kivassa laatikossa. Sinne voi säilöä lapsen tärkeimmät. Esim. kotiintulovaatteet, Ensilelu, kengät tms :)

Kaverina tutkimassa ♥

NIIN söpöjä sivuja. 

Sisällöstä löytyy 1kk-1-vuoteen rustattavaa ja siinä välissä hammaskarttaa, reissailua yms. ihanaa.

Pitää alkaa tilaamaan söpöjä kuvia ja käydä ostelemassa kivoja teippejä, joilla kiinnitän kuvat.

Tilasin myös pojan neuvolakorttiin uudet kuoret.

Nyt kelpaa. Simppeli, mutta niin kaunis.

Elmi

Imetys ja epäonnistuminen

Ennen pojan syntymää olin varma imetyksestä.
 Ajattelin, että se tulee paljon edullisemmaksi ja terveellisemmäksi kuin korvikkeet.

Se ei sittenkään ollut niin yksinkertaista kuin luulin. Maito ei millään noussut sairaalassa.
Vähän väliä joku kävi nipistelemässä ja ronkkimassa rintojani. Ei ollut oikein kiva alku imetyselle. 

Nännit olivat tosi kipeät, joten jouduin turvautumaan rintakumiin.
Sillä onnistuttiin, mutta poika ei saanut maitoa juuri yhtään. 

Korvikkeeseen jouduttiin turvautumaan jo syntymäpäivänä. Sitä hän sai 10-15ml imetyksen jälkeen. Oli kamalaa huudattaa lasta sen takia, kun toisella on nälkä. Tietenkin hoitajat halusivat, että ensisijaisena on rintamaito.

 Vähän väliä sai pimpotella kutsukelloa, että tuovat korviketta nälissään olevalle pikkuiselle.

Kotiin päästyä kokeilin, jos pumpulla saisin tulemaan. Voi kamala miltä se tuntui. Verensekaista maitoa ehkä 5ml jos sitäkään. Auts. Nännivoide onneksi auttoi.

Tissillä pidin poikaa aina suunnilleen puoltuntia per rinta. Sen jälkeen annoin silti korviketta. 

Yhdesti kokeilin saunan jälkeen alkoholittomalla oluella saada maitoja nousemaan. 

Hyi miten pahaa se olikaan. Ja ei edes toiminut.. 

Oiskohan viikko synnytyksestä, kun maito alkoi joten kuten nousemaan. Oikea rinta oli aina se täydempi ja vähän kipeämpi. Alkoi turhauttamaan se, että poika ei tosiaan saanut minulta vatsaansa täyteen ikinä.
 Aina vain joutui turvautumaan korvikkeeseen.
 Sain kuitenkin välillä pumpattua 80-100ml yht. rinnoista. Olin siitäkin määrästä jo ihan mielissään.
 Rintakumi hankaloitti imetystä merkittävästi.
 Aina tipahti, meni hukkaan (kirkas) ja oli koirankarvoissa.. Jatkuvasti sai keittää ja pestä yms.
Olisi ollut niin paljon helpompaa, jos poika ei olisi tottunut siihen. 

 Korvikkeitakin jouduttiin vähän kokeilemaan, mikä olisi parasta vatsalle. Nan jauheella aloitettiin. Kokeiltiin myös nutrilon omneota. Lopulta päädyttiin Valio Tuuti merkkiin.

Nyt jälkeenpäin se on alkanut harmittaa, ettei imetystaival onnistunut kahden kuukauden yrityksen jälkeen. Olihan siinä sitä tunnetta, että on huono äiti yms, kun ei saa annettua sitä parasta ravintoa lapselleen. Ja varmasti olisinkin pystynyt imettämään pitempään vaan luovutin liian nopeasti..

 Toivon, että seuraavan lapsen kohdalla jaksan yrittää sinnikkäämmin.  

Elmi

  

8kk

Eilen tuli täyteen 8kk tämän murusen kanssa.

7730g ja 68cm

Opitut taidot:

ryömii ja koittaa kontata

nousee istumaan

koittaa nousta tukea vasten

(nämä opittu jo 7kk)

Iloinen lapsi! Naureskelee ja virnistelee uudella tyylillä. Kaikki pitää saada suuhun ja on niin nopea liikkeinen, että katoaa silmistä aika alta yksikön. 

Hän on aivan äitin poika. Jos lähden pojan näköpiiristä, hän lähtee kovaa vauhtia ryömimään perääni. Rakas pieni.

Päivärytmi:

klo 8 noustaan ylös aamupalalle

klo 9-11 päikkärit

klo 11 lounas

leikitään,ulkoillaan

klo 14 välipala

mahdolliset päikkärit

klo 17 päivällinen

leikkiä, seurustelua yms.

klo 19 iltapala, kylpeminen

klo 20 viimeistään nukkumassa :)

Mukava, kun olemme löytäneet hyvän rytmin päivälle. Se tuli aika helposti, kun aloitettiin kiinteät 4 kk iässä. Helpottaa kyllä arkea paljon!

Poika on ollut syntymästään asti hyvä nukkumaan.  Korkeintaan kerran yössä herännyt maidolle.

Nyt olen tämän viikon koittanut olla antamatta yömaitoa. Muutaman kerran on saanut valvoa tunnin, pari ja olen maidon tilalla antanut vettä.

Herää kuuden maissa ja annan silloin maitoa, jos ei meinaa nukahtaa, koska en laske sitä enää yösyötöksi. Yleensä nukahtaa maidon jälkeen ja nukutaan kahdeksaan.

Eiköhän tässä kohta nukuta ihan kokonaisia öitä!

Elmi

Synnytyskertomus

Menin äidillä käymään rv 38 eri paikkakunnalla. Mies sanoi, että "älä ala sitten siellä synnyttää." 

Yhden yön olin siinä siskolla ja alkoi hankala olo yöllä. Tuntui kuin olisi pitänyt saada röyhtäistä vaan se ei millään tullut. Menin pöntön äärelle koittamaan röyhtäistä, koska tuntui samalla et oksu tulee. Noo se oksu sieltä sitten tuli ja tulikin rajuna kummastakin päästä..

Jonki aikaa siinä koitin olla herättämättä siskoa, mutta sitten oli jo pakko käskeä soittaa ambulanssi.

 Lanssi saapui. Laittoivat tipan ja lähdettiin kohti Oulaskangasta. Välillä  tunsin pieniä supistuksia.

Sairaalassa olin jokusen tunnin tipassa. Mies saapui hädissään sairaalakassin kanssa, luuli synnytyksen alkavan, ihana.

Pääsin kotiin lepäämään ja suihkussakin jaksoin käydä. Rv 38+6 yöllä 12 jälkeen pyörin kyljeltä kyljelle menkkamaisten jomotusten takia. Sitten tunsin lorahduksen. Vihertävää lapsivettä.

Soitin synnytysosastolle ja sieltä käskivät olla kotona niin kauan, kun kivut alkavat olemaan sietämättömät. Mies lähti töihin.
 Siinä minä latasin kännykkään supistusten väli laskurin ja istuin pöntöllä kivuissani ja sängyllä poikittain maaten. Välillä koitin tarkistaa, että kaikki on mukana. Siskoni oli meillä tuona yönä onneksi. Ja hänestä oli suuri apu. Lähdettiin puoli 6 aikaan ajamaan synnärille.

Lapsivedet meni kunnolla siinä sairaalan parkkipaikalla klo 6:50. Kamala tunne oli odottaa siinä oven ulkopuolella kovissa kivuissa, kun joku tulee avaamaan. 

Pääsin käyrille semmoiseen pikkuhuoneeseen. Kohdunsuu auki väljästi kahdelle sormelle.
Epäilen, että edellisen yön "tyhjentäminen" ennakoi synnytystä.

Ei mitää kaunista katseltavaa. ↑

Mieheni saapui ja siirryimme salin puolelle. Supistukset olivat aika kovia.  Klo 09:17 hengitin ilokaasua, joka lähinnä auttoi vain oikeanlaiseen hengitykseen. Alaselällä oli lämpöpussi ja istuin jumppapallolla. Se auttoi aika hyvin. 

Kipua, kipua, kipua.. 

Klo 09:18 sain ensimmäisen epiduraaliannoksen. Anestesialääkäri oli vähän kummallinen. Tokaisi siinä kun tuli, että "täällä haisee ihan koiranhengitys." Johtui ilokaasun hengittelystä.. Ei naurattanut siinä vaiheessa. Piikki ei tuntunut missään vaikka toista olen kuullut. Oli niin ihana tunne kun kivut lähti hetkeksi pois. 

Klo 11:40 8cm auki. Kivut alkoivat taas voimistumaan. Sain epiduraaliboluksen klo 11:50.

Klo 13 alkoi tulemaan ponnistamisen tarve. Kauhea paine.Tarkistettiin kohdunsuu ja 9cm auki. Sain alkaa ponnistelemaan kyljellään ylempi jalka kohotettuna passiivisesti. Oli muuten hankalaa..

Klo 13.20 siirryin synnytyssängylle. Aluksi oli hankala kohdistaa ponnistus oikein ja supistuksia en kunnolla tiennyt epiduraalin takia. En tuntenut kipua missään vaiheessa. Vain semmoista kiristystä. 

Voimat meinasi loppua. Mies oli toisella puolella pitämässä jalasta ja toinen kätilö toista. Sisko oli kätilön puolella ruutaamassa vettä suuhuni ponnistusten välissä. 

17.6.2016 Klo 14:15 rakas poikamme rääkäisi ensimmäisen kerran. Onni valtasi huoneen.

Minulta ei tarvittu ommella mitään! Onnekas. 

2870g & 46cm täyttä rakkautta.

Tuore isä sai leikata napanuoran.

Semmoinen tarina :)

Elmi

Meidän tarinan uusi alku

Heippa! 

Elikkäs.. Olemme avopuolison kanssa  olleet yhdessä 2010 syksystä ja kihlat 2014 huhtikuussa.

Aloimme  haaveilemaan pienestä tuhisevasta nyytistä toukokuussa 2014. (Tai minä olin haaveillut jo pitkän aikaa  ja tuolloin päätettiin aloittaa yrittämään.)

Söin minipillereitä yläasteelta asti 2007, välillä taukoja pitäen.. Lopetin ne lopullisesti 2013 mielialamuutosten vuoksi.

Oli ihana aluksi, kun mielessä oli vain, että kohta mun mahassa on pikkuinen.

Aikaa kului ja kului.. Monet negatestit tehty ja itkut itketty, kun vauvaa ei kuulunut. Aloin tikuttaa ovulaatitoita ja niihin  en ikinä saanut kunnon ovisplussaa. Rupesin miettimään, oliko ehkäsypillerit aiheuttanu jotain ongelmaa..

Vuosi oli kulunut, niin saimme ajan ehkäisneuvolaan. Sieltä neuvottiin ensin miehen menevän tutkituttamaan siittiönsä. Ne olivat kunnossa. 

Aloin tietenki panikoimaan, kun tajusin olevani se "viallinen" ja naisella se on aina niin hankalaa ja monimutkaista.. 

Menin itse tutkimuksiin. Aloittivat tutkimalla kohdun. Ei näkynyt niin sanotun ovulaation aikaan kypsiä munasoluja. Siitä alkoikin ramppaus verikokeissa ja ultrissa.

Verikokeissa paljastui, ettei hormonitaso nouse tarpeeksi korkealle saavuttaakseen ovulaatiota.

Sain lopulta Clomifen pillerit kypsyttämään ja irrottamaan munasolun.. Riskinä tietty,että niitä irtoaa enemmänkin (monisiköraskaus). 

Kävin verikokeissa ja hormoonitasot olivat alkaneet nousuun. 1. ja 2. kierto meni "hukkaan", mutta 3. kerta todensanoo. Tikutin ovuaatiota joka päivä oletetun ajankohdan aikaan. Sainkin kunnon punaiset viivat ovistestiin ja illalla olikin jo niin kipeä alamaha, että jouduin buranaa kipuun syömään.

Ovulaatio oli tapahtunut. 

Neuvolasta soitettiin 16.10.2015 ja kerrottiin hormoonitasojen olevan sen verran korkeat, että mahdollinen raskaus on alkanut. Olin ihan sanaton. Neuvolatäti kehotti tekemään raskaustestin vasta viikon päästä vaan olin malttamaton ja tein jo seuraavana aamuna. 

Tein clearblue testin ja siihen piirtyi kaksi sinistä viivaa.  Heti perään tein digitestin ja siinä luki pregnant. ♥

Voi sitä onnen määrää! Mies oli vielä nukkumassa ja menin testien kanssa herättämään. Kuvasin reaktion. Huomasin miten silmät suurenivat ja vettyivät. Sanoi lopulta "tulihan se sieltä".

Siitä alkoi meidän pienen perheen matka.

 Elmi